Eloa ja iloa Kaakkois-Suomeen – koronavuosi, tilanne ja tulevaisuus

Päiväni murmelina -elokuvassa Bill Murrayn näyttelemä päähenkilö Phil Connors herää joka aamu samaan päivään amerikkalaisessa pikkukaupungissa, jossa hän on uutisryhmänsä kanssa tekemässä juttua kaupungin vuosittaisesta murmelipäivästä. Kaikki tapahtumat alkavat toistua päivä päivältä samanlaisina. Aloitin Eloa ja iloa -kehittämistehtävän projektipäällikkönä 1.2.2020. Koronan rajoittaessa kohtaamisia on tehtävän toteutus tarkoittanut maaliskuusta tähän hetkeen etätyötä. Kun arjen miljöö pysyy melko lailla koko ajan samana kotitoimistona, on olo hetkittäin hyvin samankaltainen kuin Murmeli-elokuvan roolihenkilö Connorsilla. Tästä huolimatta Eloa ja iloa -kehittämistehtävän tiimoilla on tapahtunut paljon!

Uudistettuun kuntien kulttuuritoimintalakiin pohjautuva okm-rahoitteinen ”Eloa ja iloa Kaakkois-Suomeen” toimii Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnissa. Käytännön toteutus on yhteistyö Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin Kouvolan kampuksen ja LAB ammattikorkeakoulun Lappeenrannan kampuksen välillä. Työryhmässä toimii allekirjoittaneen lisäksi TKI-asiantuntija Laura Lehtinen Xamkilta sekä osatoteutuksen projektipäällikkönä Sanna-Leena Mikkonen Labilta. Kehittämistehtävä keskittyy luovan alan, taiteen ja kulttuurin yhteistoimintaan ja toimintamalleihin, jotta kuntalaisille tuotettavat kulttuuripalvelut ja muu toiminta vahvistavat asukkaiden hyvinvointia, terveyttä ja osallisuutta. Kehittämistehtävän ytimessä on työpaja- ja verkostotyö. Elon ja ilon ohella toinen alueellinen kehittämistehtävä Kaakkois-Suomessa on Kaakon taiteella. Kaakon taiteen kehittämistehtävä keskittyy kulttuurilain mukaisesti luomaan edellytyksiä ammattimaiselle taiteelliselle työlle ja toiminnalle Etelä-Karjalan kunnissa. Kehittämistehtävät tekevät tiivistä yhteistyötä. Kiinnostava lisämauste on Etelä-Karjalan alueeseen osuva Itä-Suomen yhteinen kulttuuripääkaupunkihanke eli Saimaa-ilmiö.

Eloa ja iloa -tehtävässä ei ole tarkoitus perustaa uusia verkostoja, vaan enemminkin vahvistaa jo olemassa olevien synergiaa, tiedonkulkua ja monialaista yhteistyötä kulttuurilain seitsemännen pykälän mukaisesti; eri toimialoja ja rajoja ylittävän yhteistyön suuntaan kulkien. Molemmissa maakunnissa toimii omanlaisiaan kulttuuritoimijoiden ryhmiä – tavoitteiden ja tarpeiden mukaan. Kymenlaakson kulttuuritoimijoiden ryhmässä kuullaan säännöllisesti kuntien kuulumisia sekä muita ajankohtaisia asioita mm. Maakuntaliitolta ja Taikelta. Etelä-Karjalassa toimii Etelä-Karjalan liitosta käsin ohjattu vastaava kulttuurityöryhmä. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen Luovien alojen verkostossa on toimijoita molemmista maakunnista. Kymenlaaksossa lasten ja nuorten kulttuurin äärellä toimii Koppa, joka on Kotkan Lasten kulttuurikeskuksen koordinoima alueellinen verkosto. Etelä-Karjalassa vastaavaa työtä tekee Etelä-Karjalan lastenkulttuurikeskus Metku. Molempien maakuntien sairaanhoitopiirien eli sekä Kymsoten että Eksoten hyte-työssä on mukana myös taide- ja kulttuuriväkeä. Kymenlaakson alueellista hyvinvointikertomusta on tukemassa ja täydentämässä omalta osaltaan myös Kymenlaakson kulttuurihyvinvointisuunnitelma. Lisäksi ”Yhes enemmän!” eli Kymen-Karjalan sosiaali- ja terveysturva ry:n järjestötyö on avannut uusia monialaisia yhteistyömahdollisuuksia mm. taiteilijoiden ja sote-alan järjestöjen yhteistyöhön.

Eloa ja iloa -kehittämistehtävässä on toteutettu ’johtovartti’ nimellä kulkevia etävierailuja Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan kuntien johtoryhmiin. Johtovartin sisältö koostuu kulttuurilain uusien näkökulmien lisäksi kulttuurin TEA-viisarista. THL keräsi kuntien tietoja terveyttä edistävästä kulttuuritoiminnasta ensimmäisen kerran keväällä 2019. Kaksivuotiskauden jälkeen tietojen päivitys on luvassa kevään 2021 aikana. Tutkimuskoordinaattori Niina Saukko THL:sta piti 19.1.2021 Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan kulttuurin TEA-viisareista vastaaville kuntatoimijoille webinaarin tietojenkirjaamistyön tueksi. Aiheesta on valmistumassa myös yamk-opiskelija Tanja Pulkan opinnäytetyö. Sekä kulttuurilakia että kulttuurin TEA-viisarin tietoja käytetään tulevan kevään aikana molempien maakuntien kuntavaaliehdokkaille suunnattujen teesien, kyselyjen ja tietoiskujen lähtökohtana.

Viime marraskuun aikana Eloa ja iloa järjesti taide- ja kulttuuritoimintamallien avoimia yhteiskehittely-verkkotyöpajoja. Työpajojen päätavoite on ollut monialaisesti kehittää luovan alan, taiteen ja kulttuurin yhteistoimintaa ja toimintamalleja. Työpajoissa on keskitytty eri päivinä eri kohderyhmiin. Näiden yhteiskehittelyjen pohjalta toimintamalleja pilotoidaan kevään 2021 aikana molemmissa maakunnissa, koronan sallimissa puitteissa. Kuntalaiskyselyjen pohjalta pilotointien pääpainotus on kulttuurisessa vanhustyössä. Ylimaakunnallinen ja monialainen yhteiskehittely oli tietokoneenkin välityksellä paitsi kiinnostavaa ja hauskaa, myös erittäin antoisaa ja konkreettisiin suunnitelmiin johtavaa!

Eloa ja iloa kehittämistehtävä tuotti vuoden 2020 aikana kolme julkaisua. ”100 leikkiä” on Eloa ja iloa Kaakkois-Suomeen – alueellisen kulttuurin kehittämistehtävän ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kaakkois-Suomen piiri ry:n yhteistyö. Julkaisu on lähetetty syysloman aikoihin molempien maakuntien päiväkoteihin ja kouluihin. Kuvataiteilija, palvelumuotoilija Saija Koposen opinnäytteen pohjalta tehty opas ”Taiteilijan ja tilaajatahon välinen vuorovaikutus: Opas taiteilijalle”. Opas käsittelee tilaustöissä huomioitavia asioita taiteilijan näkökulmasta. Se on jaettu aihe- ja aika-alueisiin ennen tilaustyöstä sopimista, työskentelyn aikana ja teoksen luovutuksen jälkeen.

”Tapahtumajärjestäjän opas” on tarkoitettu erilaisten ja erikokoisten tapahtumien järjestäjille avuksi organisointiin ja lupakäytänteisiin. Oppaan kohderyhmänä ovat erityisesti tapahtumia järjestävät yhdistysten edustajat sekä yksityiset toimijat. Oppaan sisällön on koonnut kulttuuri-, ohjelma-, tapahtuma- ja luontopalveluja tarjoava pitkän linjan tapahtuma-alan toimija Virve Niirasen CreativeKaiku. Tapahtumajärjestäjän oppaan tuotannosta vastasi Eloa iloa yhdessä Kaakon taiteen kehittämistehtävän kanssa. Julkaisusarjaan on tämän vuoden aikana tulossa vielä kaksi osaa lisää; ”Digiosaamisen perusteita taide- ja kulttuuritapahtumien rajapinnassa” sekä ”Rahapuhetta taide-, kulttuuri- ja tapahtumatuotannoista”.

Elon ilon päätoimintojen ohella on kulkeneet ns. teemakuukaudet. Teemakuukausien aikana olemme keskittäneet blogikirjoitukset (www.xamk.fi/eloajailoa), mahdolliset webinaarit tai somekampanjat johonkin tiettyyn taiteen tai kulttuurin rajapintaan. Syyskaudella 2020 järjestetyt webinaarit ”Synergia eli miten taide ja kulttuuri voi olla osana sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan ennaltaehkäisy-, hoito- tai kuntoutustyötä” ja ”Taide, luovuus ja liiketoiminta eli taiteen mahdollisuudet työelämässä” kiinnostivat laajasti. Joulukuun teemana oli paikallishistoria ja muisti, jolloin joulukalenterimaisesti Eloa ja iloa Kaakkois-Suomeen Facebook-sivulla julkaisimme joka päivä jonkin Kymenlaakson tai Etelä-Karjalan historiaan liittyvän pienen kiinnostavan tarinan.

Hyvien ja käyttökelpoisten toimintamallien käynnistyessä ei voi olla samalla miettimättä tulevaisuutta. Mitä tapahtuu kehittämistehtävän jälkeen? Kuka ja mikä taustataho hoitaa johtovartit, yhteiskehittelyt ja eri toimialoille suunnatut taide- ja kulttuurimahdollisuuksien lyhytkoulutukset? Mikä taho kohtaa maakunnan toimijakenttää, auttaa rahoituskuvioissa ja pitää yhteyttä alueen päätöksentekoon? Taiteen edistämiskeskuksen läänintaiteilijoiden maakunnallinen työ on muuttunut valtakunnallisemmaksi. Maakunnallisia ’taiteen ja kulttuurin kenttäasiahenkilöitä’ ei ilman hankkeita tai erillisrahoituksia oikein ole. Tässä kohdassa mietin maakuntaliittojen roolia ja taustatukea. Kulttuurista vastaavat toimijat on resurssoitu liitoissa hyvin eri tavoin. On maakuntia, joissa on useampikin kulttuuritoimija liiton listoilla, mutta esimerkiksi täällä Kymenlaaksossa kulttuuri kuuluu yhden henkilön toimenkuvaan vain muutaman prosentin verran.

Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahaston Kenno Anthropological Consultingilta tilaama Kymenlaakson maakunnan kulttuurin tilaa ja tulevaisuudennäkymiä peilaava tutkimus valmistui syksyllä 2020. Tutkimuksen johtopäätöksissä nousee tämä sama alueellisen yhteyshenkilön tarve. (Johtopäätökset pääsee lukemaan täältä.) Tässä muutama nosto tutkimuksen johtopäätöksistä; ”Kunta on usein se lähin virallinen taho, lähiyksikkö, johon otetaan yhteyttä, jos on jotain kysyttävää. Voisiko kuitenkin myös maakunnan hallinto lisätä näkyvyyttään ja luoda roolia kunnan ohella toimivaksi? Esimerkiksi maakunnan yhteinen kulttuuriasiamies voisi toimia matalan kynnyksen tapana luoda verkostoja ympäri maakuntaa, niin kulttuuritoimijoiden, yleisön kuin kuntatoimijoiden välille. Kulttuuriasiamies olisi linkki, joka tuntisi sekä kuntahallintoa että ruohonjuuritason toimintaa. Näin kaikki alueet tulisivat yhtäläisesti kuulluiksi, myös pienemmät paikkakunnat. Kulttuuriasiamiehen olisi myös hyvä tunnistaa erilaiset toimintatavat, niin että sekä underground- että korkeakulttuuri tulisi huomioitua riittävällä tavalla. Voisi olla hyvä hakea uudenlaista, dynaamisempaa toimintatapaa eikä pyrkiä sitomaan kulttuuritoimintaa ainoastaan vakiintuneisiin rakenteisiin.

Piia Kleimola
Kirjoittaja on projektipäällikkö alueellisessa Eloa ja iloa Kaakkois-Suomeen -kehittämistehtävässä
piia.kleimola@xamk.fi
www.xamk.fi/eloajailoa

Vastaa